Helppoa kuin leivänteko

On toki mahtavaa kun voi sulaa uunilämpimän leivän päälle, mutta toisinaan vastaan tulee tilanteita jolloin on ihan kätevää jos leipä maistuu hyvältä vielä seuraavanakin päivänä. Tai sitä seuraavana. Tai sitä seuraavana. Tai…

Tällaisena hetkenä on hyvä kääntyä kollektiivisen mielikuvituksen eli Amerikan Yhdysvaltojen puoleen. Toisin sanoen, hankkia käsiinsä leipävuoka ja keskittyä ajattelemaan tiiviistä ja kosteaa kuohkean ilmavan sijaan.

Ameriikkalaiset ovat kovin innostuneita pistämään leipiinsä jos jonkinlaista hedelmää, vihannesta ja juuresta. Myös erilaiset juustot ja pähkinät ovat suosiossa. Oikeastaan olisin halunnut tehdä tämänkertaisen leivän talvikurpitsasta ja sinihomejuustosta, mutta kausiruoka asettui jälleen kerran itsetoteutuksen esteeksi. Hmph. Kesäkurpitsalla siis mennään.

Alkuperäiseen ohjeeseen sisältyi myös fetaa, mutta päätin nyt mennä ilman. Osa vehnäjauhoista oli alkuperäisessä ohjeessa korvattu maissijauhoilla, mutta kun ei niitä löytynyt Kampin K-marketistakaan niin luovutin (Stocka oli liian kaukana). Sen sijaan vaihdoin osan jauhoista graham-jauhoiksi (kaurahiutaleet saattaisivat myöskin toimia).

Kesäkurpitsaleipä

0,5 dl oliiviöljyä

5,3 dl jauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 1/4 tl kuivattua basilikaa

3/4 tl suolaa

1/2 tl ruokasoodaa

1/2 tl mustapippuria

2 munaa

2dl turkkilaista jugurttia

5 dl kesäkurpitsaa raasteena

Sekoitetaan keskenään kuivat ainekset. Samaten keskenään sekoitetaan muna, jugurtti ja öljy. Tähän lisätään kesäkurpitsaraaste josta enimmät nesteet on puristeltu pois. Kaadetaan märkä seos kuivan seoksen joukkoon varovahkosti. Kipataan öljyttyyn leipävuokaan, taputellaan asettumaan myös nurkkiin. Paistetaan 175 asteessa noin tunnin tai kunnes kypsä. Annetaan jäähtyä mielellään seuraavaan päivään (ei tämä nyt pahaa lämpimänäkään ole, mutta ei ihan pääse kyllä oikeuksiinsa).

Suuri(n?) osa kohtaamistani vastaavanlaisista leivistä on ennemminkin kakkuja, sillä sokeria on useimmissa ohjeissa desi tai pari. Useimpien sokerittomien ja siis omissa silmissäni leipäisämpien vaihtoehtojen mainitaan erikseen olevan “savo(u)ry”. Sokeria tai ei, on näiden ulkomaanleipien teko kyllä ihan järjettömän helppoa. 

Huomhuom. Voi on ihana asia, mutta kuten ehkä ohjeestakin saattaa päätellä tämä leipä ei tarvitse rasvaa päälleen. Sanoisin jopa, että se ei halua rasvaa päälleen. Juustoa saa laittaa, tai vaikka erilaisia tahnoja. Tai metukkaa. 

                                                                    * * *

Toinen asia mitä saa tehdä on tulla Runokuun yhteydessä järjestettävälle brunssille sunnuntaina 26.8. Paikalla muun muassa: Minä! Ruokaa! Runoja! Kirjoja! Kaikki tämä vaivaiseen 12 euron (käteis-)hintaan!