Tänä vuonna päätin pysytellä poissa piirakan petollisesta
helppoudesta lähinnä siitä syystä, että onnistuin viime vuonna tekemään
harvinaisen ällöttävää mansikka-raparperipiirakkaa. Minulla ja raparperilla ei
muutenkaan ole kovin ruusuinen menneisyys: muutama vuosi sitten onnistuin
toveri Raisan avustuksella luomaan vihreän kiisselimonsterin. (Tänä vuonna
sain aikaiseksi ihan kiisselimäistä kiisseliä tarkastettuani
perunajauhojen ja veden suhteen Raisan aiemmin postaamasta ohjeesta.)
Johtuen paikoitellen hitaasti heräävästä ymmärryksestäni tajusin
vasta tänä vuonna, että raparperista saa varsin helpolla keiteltyä muitakin
herkkuja. Kuten mehua. Veden, raparperin ja sokerin suhteen tarkistin
muutamasta eri paikasta ympäri internetsiä, mutta lisäksi päätin mehun
kaipaavan kirpeän raikkautensa taustaksi pikkuisen mausteita. Kanelitanko oli
hyvä, minttu sen sijaan melko turha ainakin siinä vähäisessä määrin jossa sitä
lisäsin.
Raparperimehu:
1 l raparperia
0,5 l vettä
1 dl sokeria
kanelitanko
1 rkl sitruunamehua
1 tl vaniljasokeria
(randomisti minttua. Ehkä.)
Raparperiksi kannattaa ilmeisesti valita mahdollisimman
punavartisia yksilöitä. Luotin tähän, tein niin. Raparperia ei kuorita,
ainoastaan huuhdotaan hyvin ja pilkotaan pieneksi. Lapetaan kattilaan,
kaadetaan päälle vesi. Kanelitangon ja mahdolliset mintut voi heittää sekaan
kiehumisvaiheessa. Jota jatkuu hiljakseen puolisen tuntia.
Tämän jälkeen mehu siivilöidään ja siihen lisätään sokereita
ja sitruunamehua. Annetaan jäähtyä.
Juomasuhde on suunnilleen 1:3. Erityisen herkullista
sekoitettuna kivennäisveteen.
Mutta. Siivilöinnistä jää yli raparperista mössöä jonka
heittäminen roskiin olisi rikos ihmiskuntaa kohtaan. Tökittyäni mössöä
haarukalla muutaman epätietoisen minuutin ajan koin inspiraation, joka liittyi jossain
määrin hieman aikaisemmin Soul Kitchenissä lukemaani pavlova-ohjeeseen.
Hilloke! Mahtavan monikäyttöinen asia! Ohjeistus ei siis loppunutkaan vielä, hahaa!
Raparperihilloke:
Mehusta ylijääneiden mössööntyneiden + siivilöityjen varsien
joukkoon lisätään pari ruokalusikallista sokeria, pari teelusikallista
vaniljasokeria ja 1/3-1/2 teelusikallinen kuivattua inkivääriä.
Seuraavana päivänä tein lopuista raparpereista hilloketta
ihan ilman mehuntekoa, sillä luvassa oli nimenomaan hilloketta varten
suunnitellut lettukestit ja olin mennyt lusikoimaan herkkua jo sekä puurooni
että jugurttiini (jugurtin kanssa ihanaa, puurossa ok). Tuollaisesta litran
määrästä tuoretta raparperia nimittäin jää vain muutama säälittävä desi hilloketta, joten kovin riittoisasta herkusta ei ole kyse. Tähänkin suosittelen
niitä punavartisia kavereita: vaikka lisäsin toiseen satsiin huomattavasti
reippaammin sokeria oli lopputulos silti vähän turhan hapokas.
Lettujen päälle kasattiin hillokkeen lisäksi mansikoita,
jäätelöä ja kermavaahtoa. Tämä oli niin mahtavaa, että en todellakaan ottanut
yhtäkään valokuvaa.
Kunhan ei viedä sun lohipastaa?
VastaaPoistaNimenomaan.
VastaaPoista